Sisäministeriö

Sisäministeriö on sisäisen turvallisuuden ministeriö. Sisäministeriön visio on: Turvallinen yhteiskunta kaikissa oloissa.

Sisäministeriön vastuulle kuuluvat valtioneuvoston ohjesäännön mukaan

  • yleinen järjestys ja turvallisuus, poliisihallinto ja yksityinen turvallisuusala
  • maahanmuuton yleiset edellytykset, maahanmuuton sääntely lukuun ottamatta työperäistä maahanmuuttoa sekä kansainvälinen suojelu ja paluumuutto 
  • Suomen kansalaisuus
  • pelastustoimi
  • hätäkeskustoiminta
  • rajaturvallisuus ja meripelastustoimi
  • siviilikriisinhallinnan kotimaan valmiudet
  • aluehallinnon yhteinen varautuminen poikkeusoloihin ja häiriötilanteisiin.

Vapaaehtoiset viranomaisten tukena

Sisäministeriön hallinnonalalla on vakiintunutta yhteistyötä erilaisten vapaaehtoistoimijoiden kanssa. Pelastustoimen järjestelmässä sopimuspalokuntatoiminta on kiinteä osa pelastustoimen järjestelmää. Poliisi käyttää vapaaehtoista pelastuspalvelua mm. etsintätoiminnan tukena. Rajavartiolaitoksen meripelastustoimintaa tukee Suomen meripelastusseura. Myös laajamittaiseen maahantuloon varautumisessa ja vastaanottokeskusten järjestelyissä vapaaehtoistoimijoilla on merkittävä rooli. Tästä saatiin myös kokemuksia vuonna 2015 maahanmuuttokriisin aikana.

Edellä mainitut yhteistyömuodot ovat suhteellisen vakiintuneita. Nämä ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten vapaaehtoista järjestökenttää voidaan hyödyntää viranomaisten johtamassa toiminnassa. Vaikka nämä vakiintuneet toimintamuodot ovat sinänsä hyviä, on kuitenkin todettava, että todellisia suuronnettomuustilanteita varten emme ole riittävästi miettineet sitä, miten kytkemme kaikki olennaiset vapaaehtoisjärjestöt tukemaan tarvittaessa viranomaisten toimintaa. Meillä on 2000-luvulta useita esimerkkejä laajoista myrskyistä, joissa viranomaisten ja vakiintuneiden yhteistyömuotojen lisäksi olisi ollut tarvetta laajemmallekin yhteistyölle koko vapaaehtoissektorin kanssa.

Sama koskee sellaisia mahdollisia onnettomuustilanteita, joilta olemme vielä onneksi säästyneet. Yksi merkittävimmistä mahdollisista onnettomuustilanteista on laaja öljyvahinko Itämerellä. Jos suuren luokan öljyvahinko tapahtuu Itämerellä, viranomaisten voimavarat eivät riitä kaikkeen. On melko varmaa, että suuressa tilanteessa öljy ajautuu rannalle, jolloin tarvitaan paljon voimavaroja tukemaan viranomaisia rantojen puhdistustoiminnassa.

Miten sitten järjestöt voidaan kytkeä paremmin viranomaisten tueksi? Tämä edellyttää ensinnäkin viranomaisilta valmiutta ottaa vastaan vapaaehtoisjärjestöjen apu. Mutta se ei tietenkään riitä vaan myös vapaaehtoisjärjestöjen on rakennettava keskinäiset yhteistyömuotonsa niin, että viranomaisten suuntaan voidaan toimia yhtenäisesti. Tämä on ollut Reijo Rautauoman säätiön yksi tavoitteista vapaaehtoiset öljyntorjunnassa -hankkeessa.

Hankkeessa on myös osoittautunut, että yhteistyömuodoissa on kehitettävää. Pelastuslain mukaan alueen pelastustoimi voi käyttää pelastusalalla toimivia yhteisöjä toimintansa tukena sen mukaan kuin niiden kanssa sovitaan. Olennaista pelastustoimelle on, että edellä mainittu yhteisö on koulutettu ja varustettu siihen tehtävään, johon sitä käytetään. Olennaista on myös se, että kaikki järjestöt, jotka kykenevät ja haluavat toimia erilaisissa tilanteissa, toimisivat jotenkin organisoidusti yhdessä niin, että kunkin toimijan rooli on selkeä. Optimaalista olisi se, että järjestöt tekisivät yhden yhteisen sopimuksen pelastusviranomaisen kanssa siitä, missä roolissa järjestöt toimivat missäkin tilanteessa. Tällöin vapaaehtoinen järjestötoiminta voidaan kytkeä viranomaistoimintaan hallitusti ja turvallisesti ja niin, että toiminta on tehokasta eikä aiheuta enemmän sekaannusta kuin hyötyä. Paljon työtä on tehty mutta paljon työtä on vielä tehtävänä. Suomalaisen yhteiskunnan − viranomaisten, eri organisaatioiden ja yksittäisten ihmisten − on oltava valmiit toimimaan tarvittaessa ja puolustamaan elämää, ympäristöä ja omaisuutta sekä rajoittamaan vahingot mahdollisimman vähäisiksi.

Palastustoiminnan kehittämishankkeen aineistot

Lisätietoa