Viranomaiskentän moninaisuus
Suomen sisäisen turvallisuuden rakentamisesta vastaa sisäministeriön hallinnonalalla poliisi, rajavartiolaitos, hätäkeskuslaitos, pelastustoimi ja maahanmuuttovirasto. Tämän toteuttamiseksi sisäministeriö muun muassa koordinoi sisäiseen turvallisuuteen liittyvää yhteistyötä, jota tehdään muiden ministeriöiden, kansalaisjärjestöjen (vapaaehtoisten) ja kuntien kanssa. Koordinaatiota tarvitaan, jotta eri toimijoiden roolit, työnjako ja vastuut olisivat selkeitä.
Koordinaatiosta huolimatta jopa sisäministeriön oman hallinnonalan sisältä löytyy eroja toimintatavoissa eri viranomaisten välillä. Vapaaehtoisten voimavarojen hyödyntämisessä erot näkyvät käytännön toimintamalleissa ja ohjeissa, mutta eroja löytyy myös lainsäädännöstä.
Vapaaehtoisten käyttöön liittyvä lainsäädäntö sisäministeriön toimialoilla
Poliisi- ja meripelastuslaeissa vapaaehtoistoiminnasta on säädetty niukasti parissa keskeisessä pykälässä. Poliisilaissa säädetään poliisin mahdollisuudesta käyttää vapaaehtoisjärjestöjen vapaaehtoisia ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen palvelukseen osallistuvia henkilöitä apunaan etsintätehtävissä sekä muissa sellaisissa avustustehtävissä, joihin ei sisälly merkittävää julkisen vallan käyttöä.
Meripelastuslaissa on vapaaehtoisjärjestöille sopiviksi tehtäviksi mainittu meripelastustehtävien lisäksi koulutustehtävät. Tällaiseen tehtävään soveltuvan vapaaehtoisen yhdistyksen tulee meripelastuslain mukaan toimia meripelastuksen alalla. Rajavartiolaissa taas vapaaehtoisten käytöstä ei ole säädetty lainkaan.
Pelastuslaki puolestaan varaa vapaaehtoistoimintaan kokonaisen luvun. Lisäksi pelastuslaissa säädetään pelastustoimintaan osallistuvien koulutusvaatimuksista. Pelastuslaissa vapaaehtoisten voimavarojen käyttö nähdään laajana kokonaisuutena (esim. koulutus-, neuvonta- ja valistustehtävät), mutta se keskittyy selkeästi pelastustoiminnan kannalta tärkeisiin sopimuspalokuntiin ja niiden toimijoihin. Pelastuslaissa on huomioitu myös pelastustoimen viranomaisten velvollisuus edistää pelastustoimen tehtävissä käytettävien vapaaehtoisten organisaatioiden toimintaedellytyksiä.
Kaikille sisäministeriön toimialoille lain säädännössä on yhteistä selkeä linjaus, että julkisen vallan käyttö rajataan vapaaehtoistoiminnan ulkopuolelle. Lisäksi samankaltaiset säädökset löytyvät viranomaisten avustamiseen osallistuvien vapaaehtoisten henkilö- ja esinevahinkojen korvaamisesta. Eroja puolestaan löytyy tehtävissä ja koulutusvaatimuksissa.
Erot viranomaisten välillä
Pelkät lainsäädännön erot eivät kuitenkaan anna kokonaiskuvaa sisäministeriön eri viranomaisten vapaaehtoisjärjestöihin liittyvien toimintamallien eroista. Monet erot käytännön yhteistyössä perustuvat yhteistyömuistioihin, sopimuksiin tai vakiintuneisiin käytäntöihin. Toimintatapojen erojen taustalla ovat toimialojen erot toimintaympäristössä ja organisoitumisessa.
Poliisi on valtakunnallinen toimija jonka toimintaa johtaa poliisihallitus. Vaikka pelastustoimessa sisäministeriön pelastusosasto johtaa, ohjaa ja valvoo pelastustoimea Suomessa, on hyvinvointialueiden vastuulla olevalla pelastustoimella hyvin itsenäinen asema. Hyvinvointialueen pelastustoimen itsenäisellä asemalla on selkeä vaikutus myös vapaaehtoisjärjestöjen kanssa tehtävään yhteistyöhön ja käytännöt hyvinvointialueiden pelastuslaitoksissa vaihtelevat merkittävästi.
Rajavartiolaitos on poliisin tavoin valtiollinen toimija, mutta se eroaa vapaaehtoisjärjestöjen kanssa tehtävän yhteistyön osalta muista toimialoista erityisesti toimintaympäristön erilaisuuden vuoksi. Rajavyöhykkeellä ja avomerialueella toimiminen luo vaatimuksia myös yhteistyöhön soveltuville vapaaehtoisjärjestöille ja toimijoille.
Kokonaisuutena sisäministeriön toimialan viranomaiset ovat yhteistyössään vapaaehtoisjärjestöihin painottuneet tietyn sektorin vapaaehtoisjärjestöjen käyttöön. Pelastustoimessa suurin osa yhteistyöstä keskittyy vapaaehtoisiin palokuntayhdistyksiin ja sopimuspalokuntiin; poliisin eniten käyttämä yhteistyö taho ovat Vapepa -järjestöt ja erityisesti koirajärjestöt. Rajavartiolaitos tekee päivittäisyhteistyötä lähinnä meripelastusseurojen kanssa.
Yhteistyötahojen valikoituminen tiettyihin toimijoihin on osaltaan vaikuttanut toimintatapojen ja käytäntöjen eriytymiseen. Tulevaisuudessa olisi tärkeä edistää entistä laajempaa ja monipuolisempaa yhteistyötä sekä pyrkiä yhdenmukaisempiin säädöksiin sekä sopimus- ja toimintamalleihin vapaaehtoisten käytössä.