Tähän osioon on koottu Vapaaehtoistoimijoita ja kolmatta sektoria koskevia lausuntoja eri tasoisista pelastustoimintaan liittyvistä strategioista, selvityksistä ja mietinnöistä.
Yhteiskunnan turvallisuusstrategia, Valtioneuvoston periaatepäätös 2.11.2017
”Kokonaisturvallisuus on aiemmista määritelmistään kehittynyt ensisijaisesti yhteistoimintamalliksi, jossa toimijat jakavat ja analysoivat turvallisuutta koskevaa tietoa sekä suunnittelevat, harjoittelevat ja toimivat yhdessä. Yhteistoimintamalli kattaa kaikki relevantit toimijat kansalaisesta viranomaiseen. Yhteistyön perustana ovat lakisääteiset tehtävät, yhteistyösopimukset ja Yhteiskunnan turvallisuusstrategia.”
Järjestöillä on merkittävä rooli onnettomuuksiin ja häiriötilanteisiin varautumisessa. Järjestöt tuottavat palveluja, koordinoivat vapaaehtoisten osallistumista viranomaisia tukevaan toimintaan ja ylläpitävät esimerkiksi valmiustoimintaan liittyvää erityisosaamista. Järjestöt kanavoivat, johtavat ja koordinoivat myös järjestöihin kuulumattomien kansalaisten auttamishalun erilaisiin auttamistehtäviin. (YTS 2017)
Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa lähdetään olettamuksesta että eri hallinnonalojen viranomaiset huomioivat järjestöjen voimavarat ja valmiuden myös alueellisella ja paikallisella tasolla ja että järjestöjen roolista ja tehtävistä varautumisessa sovitaan ennakkoon (YTS 2017).
Valtioneuvoston periaatepäätös sisäisen turvallisuuden strategiasta 5.10.2017
Uusiin monimuotoisiin turvallisuusuhkiin vastaamisessa ja turvallisuuden takaamisessa operatiivisen viranomaistoiminnan lisäksi korostuvat aiempaa enemmän muun muassa kuntien rooli, järjestöjen ja eri hallinnonalojen yhteistyö sekä elinkeinoelämän ja tutkimuksen merkitys.
Maailma on myös turvallisuustarpeiden osalta entistä vaikeammin ennustettava. Monimutkaiset turvallisuushaasteet edellyttävät siksi resilienssiä, järjestelmien kykyä toimia joustavasti häiriötilanteissa, toipua niistä nopeasti ja kriisin jälkeen kehittyä oppimalla niistä. Tulevaisuuteen varautuminen on yhä vaikeampaa. Siksi on järkevää ennakoida, kartoittaa mahdollisia tulevaisuuksia ja tapoja toimia niissä.
Turvallinen ja kriisinkestävä Suomi – pelastustoimen strategia vuoteen 2025. Sisäministeriön julkaisu 18/2016
”Visiossa korostuu yhteistyö, koska yksikään toimija ei omin voimin kykene saavuttamaan tavoitteita.”
”Pelastustoimen tavoitteena on, että pelastustoimella on vahva rooli siviilivalmiuden yhteen sovittajana. Hyvin yhteensovitetulla varautumisella ja tilanteen aikaisella toiminnalla vahvistetaan yhteiskunnan kykyä onnettomuuksien seurausten rajoittamiseen ja ihmisten, omaisuuden, kulttuuriperinnön ja ympäristön suojaamiseen kaikissa oloissa. Tämän avulla parannamme yhteiskunnan onnettomuus- ja häiriönsietokykyä.”
”Suuronnettomuuksien seuraukset voivat olla merkittäviä, vaikka niiden todennäköisyys ei ole suuri.” …
”myös sellainen onnettomuus tai häiriötilanne on mahdollinen, että omat voimavarat eivät riitä”.
”Pelastustoimen roolina on varmistaa, että eri tahojen valmius osallistua pelastustoimintaan on suunniteltu ja sitä varten on myös määritelty voimavarat. Tämä palvelee koko yhteiskunnan häiriötilannevalmiutta normaali- ja poikkeusoloissa.”
”Pelastustoimi toimii yhteistyössä eri viranomaisten, yritysten, järjestöjen, vapaaehtoisten (organisaatioiden) ja yhteisöjen kanssa.”
Suomalaisen yhteiskunnan siviilivalmiuden ja suorituskyvyn ylläpitämisessä ja kehittämisessä ja niiden yhteensovittamisessa huolehditaan siitä, että suuronnettomuuksiin ja vakaviin häiriötilanteisiin varautumisessa, niiden aikana tai välittömästi uhatessa
- kaikkien pelastustoimen järjestelmään ja pelastustoimintaan osallistuvien roolit ja tehtävät ovat selkeitä,
- toiminta perustuu yhteiseen suunnitteluun,
- suuronnettomuuksiin on varauduttu riskejä vastaavasti, ja että
- kaikki käytettävissä olevat voimavarat huomioidaan ja niitä hyödynnetään aiempaa tehokkaammin.
Pelastustoimi on eri viranomaisten, yritysten, järjestöjen, vapaaehtoisten (organisaatioiden) ja yhteisöjen aktiivinen kumppani.
Kansallinen riskiarvio 2018, Sisäinen turvallisuus | Sisäministeriön julkaisuja 2019:5
Kansallisessa riskiarviossa pelastustoimeen liittyviä uhkakuvia, jotka täysimääräisesti toteutuneina edellyttäisivät myös järjestöjen osallistumista auttamistoimiin, ovat ainakin:
”Sähkön saanti saattaa keskeytyä monista syistä. Laajamittaiset ja pitkäkestoiset sähkön saannin alueelliset keskeytykset Suomessa ovat viime vuosina johtuneet poikkeuksetta myrskyn ja tykkylumen sähköjohtojen päälle kaatamista puista.”
”Vakava vedenjakeluhäiriö tai veden laadun aiheuttama terveysvaara voivat johtua joko luonnonilmiöistä tai ihmisen toiminnasta. Luonnonilmiöiden aiheuttamia häiriöitä ovat esimerkiksi rankkasateet, tulvat ja myrskyt.”
”Itämeri on merialue, jossa liikennöi merkittävä määrä alusliikennettä ympäri vuoden. Vaikeakulkuiset väylät sekä pimeät ja talviset olosuhteet asettavat haasteita navigoinnille ja lisäävät merellisen onnettomuuden uhkaa.
”Pahimmassa arvioidussa skenaariossa on osallisina kaksi alusta, joista ainakin toinen on suuri matkustaja-alus. Toinen voi olla vaarallisia aineita kuljettava alus tai toinen suuri matkustaja-alus. Evakuoitavien kokonaismäärä voi olla 6 000 henkeä.”
”Öljy- ja kemikaalionnettomuudessa uhkan kohde riippuu päästön leviämisestä sekä ihmisten ja ekosysteemien altistumisesta päästön eri komponenteille. Suuren onnettomuuden seurauksena mereen päässyt öljy joutuu suurelta osin rannoille.”
Jalava Janne, Harri Raisio, Teija Norri-Sederholm, Henri Lahtinen ja Alisa Puustinen (2017): Kolmas sektori viranomaisten turvallisuustoiminnan tukena. Valtioneuvoston selvitys ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 76/2017.
Eräitä nostoja selvityksestä:
”Pelastustoimen tehtävissä ja pelastuslain mukaisessa pelastustoiminnassa voidaan käyttää palokuntien lisäksi muita yhdistyksiä ja yhteisöjä, kuten meri- ja järvipelastusyhdistyksiä ja Vapaaehtoisen pelastuspalvelun organisaatioita kunkin yhteisön oman koulutusjärjestelmän tuottaman pätevyyden perusteella määräytyvissä tehtävissä.” (Jalava ym. 2017, 87)
”Alueellisia eroja järjestöjen näkökulmasta yhteistyössä viranomaisten kanssa on selvästi havaittavissa. Usein järjestöjen ja viranomaisten yhteistyö perustuu toimiviin henkilösuhteisiin.” (Jalava ym. 2017, 77)
”Poliisin kanssa tehtyyn sopimukseen järjestöissä ollaan tyytyväisiä, samankaltaista yhtenäistä sopimusstruktuuria kaivataan myös pelastuspuolelle.” (Jalava ym. 2017, 77)
”Harjoittelu on järjestöjen näkökulmasta toimivan viranomaisyhteistyön, mutta myös järjestöjen välisen yhteistyön, elinehto.” (Jalava ym. 2017, 77)
”Selkeä haaste järjestöille on yhteistyön henkilöityminen, joka näkyy myös viestinnässä. Henkilövaihdosten myötä tiedon siirto katkeaa tai ainakin heikkenee huomattavasti.” (Jalava ym. 2017, 78)
”Pelastustoimen näkökulmasta sopimuspalokuntien toimintaa ei lasketa, ainakaan säännönmukaisesti, kolmannen sektorin toiminnaksi, sillä niillä on niin tiivis ja sopimuksellinen yhteys pelastustoimen järjestelmään.” (Jalava ym. 2017, 87)
”Varsinaisia kolmannen sektorin toimijoita, joita pelastuslaitos käytännön toimissaan hyödyntää, on varsin vähän. Potentiaalisia kolmannen sektorin toimijoita olisi pelastustoimen virkamiesten näkemyksen nykyistä enemmän.” (Jalava ym. 2017, 88)
”Kolmas sektori on pelastuslaitosten tukena laajamittaisissa häiriötilanteissa vaihtelevasti. Pe-lastuslaitoksilla on toisistaan poikkeavat tavat toimia järjestöjen kanssa. Osa niistä on aktiivisempia niin yhteisten harjoitusten kuin myös laadittujen yhteistoimintasopimusten suhteen.” (Jalava ym. 2017, 88)
”..pelastuslaitokset ovat yrittäneet aktivoida kolmannen sektorin toimi-joita mukaan erilaisiin harjoituksiin ja erityisesti valmiusharjoituksiin varsin huonolla menestyksellä. Tämän takia pelastustoimen viranomaiset näkevät yhteistoiminnassa pelastuslaitosten ja järjestöjen välillä paljon kehittämisen varaa.” (Jalava ym. 2017, 88)
”Pelastustoimen virkamiehet ovat sitä mieltä, että kolmannen sektorin toimijoiden kanssa olisi tehtävä entistä laajempaa ja tiiviimpää yhteistyötä. Kolmas sektori olisi erityisen tärkeä voimavara pelastustoimelle muun muassa öljyntorjunnassa, pitkäkestoisissa häiriötilanteissa ja henkisessä huollossa.” (Jalava ym. 2017, 89)
”Ne laitokset, missä sopimukset on tehty Vapepan kanssa ovat luonnollisesti sopimusten kautta määritelleet paikallisten hälytysryhmien velvoitteet ja näin myös yhteystiedot on kirjattu tarkemmin ylös.” (Jalava ym. 2017, 90)
”Pelastuslaitosten tilannekeskuksissa pidetään tyypillisesti rekisteriä erilaisista toimijoista, myös kolmannesta sektorista. Mutta käytännössä näitä rekistereitä on hyödynnetty satunnaisesti eivätkä ne sisällä kattavaa informaatiota alueen kolmannen sektorin turvallisuustoimijoista.” (Jalava ym. 2017, 90)
Turvallisuuskomitean sihteeristö:
”Sihteeristö ei nähdä suuria lainsäädännöllisiä tai eettisiä esteitä viranomaisten ja järjestöjen väliselle yhteistyölle.” (Jalava ym. 2017, 98)
”Haasteet viranomaisten ja järjestöjen välisessä yhteistyössä liittyvät asenteisiin. Komitean sihteeristössä korostetaan sitä, että järjestöt pysyvät motivoituneina turvallisuustyölle, mikäli niitä osataan viranomaisten toimesta käyttää oikealla tavalla.” (Jalava ym. 2017, 98)
Hatakka Ilona (2014): Vapaaehtoisten saatavuus ja käytettävyys hälytystehtäviin. Suomen pelastusalan keskusjärjestö SPEK julkaisuja. Tammerprint Oy, Tampere 2014.
”Vaikka vapaaehtoisten merkitys tunnustettiin tämänkin tutkimuksen aineistossa lähes poikkeuksetta, vapaaehtoisten käyttö viranomaisia tukevissa tehtävissä ei edelleenkään konkretisoidu kaikilta osin alueellisella ja/tai paikallisella tasolla.” (Hatakka 2012, 86
”Toisaalta vapaaehtoisten käyttöä rajoittaa myös se, että tarvittavan vapaaehtoisresurssin saatavuutta ja toiminnallista tavoitetasoa ei ole tänä päivänä määritelty.” 86
”Vapaaehtoisresurssi nähtiin tärkeänä, mutta yhteistoiminnasta ei välttämättä ollut ollenkaan kokemuksia. Järjestöt eivät näkyneet sosiaali- ja terveyden toimialaa lukuun ottamatta kuntien varautumisessa juuri lainkaan.” 87
”Tutkimuksen perusteella jäikin epäselväksi, kuka vapaaehtoisresurssin käyttöä ja saatavuutta seuraa.” 88
Suositukset:
”Vapaaehtoisresursseja käyttävät viranomaiset tunnistavat ja tunnustavat vapaaehtoisten roolin suunnitteluasiakirjoissaan, toimintaohjeissaan ja viestinnässään. Lisäksi vapaaehtoisresurssi huomioidaan hallinnonalojen strategisessa suunnittelussa sekä lainsäädäntötyössä.” 97
”Pelastuspalvelujärjestöt yhdessä vapaaehtoisia käyttävien viranomaisten sekä Kuntaliiton kanssa määrittelevät ja sen kautta standardisoivat hälytystoiminnassa käytettävät toimijaresurssit (kuten muodostelmat, yksiköt ja ryhmät).” 99
”Pelastuspalvelujärjestöt kehittävät ja pilotoivat toimintamallin työssäkäynnin ja hälytystoiminnan yhteensovittamiseen huomioiden rekrytoinnin, koulutuksen ja integroitumisen järjestöjen toimintaan, ja levittävät pilotoinnin kokemuksia ja tuloksia laajasti viranomaisille ja työnantajille.” 100