Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ry (SPEK) on turvallisuuden yleishyödyllinen ja riippumaton asiantuntija, joka tuottaa tietoa erilaisissa tutkimushankkeissa, kehittää asumisen ja arjen turvallisuutta sekä kouluttaa ja vaikuttaa. Järjestö tukee myös toiminnallaan palokuntia ja muita turvallisuusalan vapaaehtoisia. Järjestön tavoitteena on, että ihmiset ja erilaiset yhteisöt osaavat ehkäistä onnettomuuksia, varautua niihin ja toimia niissä oikein.
SPEKin vapaaehtoistoimintaan liittyviä hankkeita
Vapaaehtoiskentän suorituskyvyn kehittäminen (2022)- osahankkeessa selvitettiin, miten vapaaehtoisten (pelastuspalvelujärjestöt, varautumisen järjestöt) suorituskyky vastaa pelastuslaitoksen tarvetta ja miten suorituskykyä tulisi kehittää pelastustoimen tarpeiden näkökulmasta. Hankkeessa laadittiin häiriötilanteiden toimintakortteja vapaaehtoisten ja pelastuslaitoksen yhteistyön edistämiseksi.
Situational Picture of Volunteerism for Societal Resilience in the Baltic Sea Region – Pelastusalan vapaaehtoistoiminta Itämeren alueella (2021) osoitti, että vapaaehtoisten osallistumisessa pelastustoimintaan on vielä paljon kehitettävää Itämeren alueen maissa. Joissakin maissa rakenteet, kuten lait, viranomaisten suunnitelmat ja vapaaehtoisten koordinointi ovat puutteellisia. Lisäksi vapaaehtoisten rekrytoinnin ja sitouttamisen ongelmat ovat yleisiä. Monien vapaaehtoisjärjestöjen taloudelliset resurssit eivät myöskään ole riittävät pelastustoimintaan.
Tutustu tutkimukseen:
Lue: Pelastusalan vapaaehtoistoiminnassa on paljon kehitettävää Itämeren maissa.
Vapaaehtoisten ja viranomaisten yhteistyö -tutkimus (2020) pureutui erityisesti yhteistyön toimivuuteen laajoissa häiriötilanteissa. Tutkimus kartoitti myös pelastusalan viranomaisten ja vapaaehtoisten arjen yhteistyön ja sen koordinoinnin kehittämiskohtia. Tutkimus perustui vapaaehtoisten ja viranomaisten edustajien haastattelujen ja kolmen valtakunnallisen kyselyn analyysiin.
Toiminnassa mukana olevat vapaaehtoiset ovat halukkaita osallistumaan niin yksittäisille hälytystehtäville, ennaltaehkäisevään työhön, jälkitorjuntaan sekä laajoihin, pidempikestoisempiin häiriötilanteisiin. Vapaaehtoisten osallistamisella on merkitystä paitsi auttamisketjun eheyden ja kansalaisten avun saannin kannalta, myös vapaaehtoisten motivaation ylläpitämisen kannalta; osallisuus tehtävillä, varsinkin hälytystehtävillä, lisää motivaatiota ja vähäinen käyttö puolestaan laskee sitä. Sekä vapaaehtoisten että viranomaisten mukaan yhteistyössä on kuitenkin tärkeää kehittää muutakin kuin hälytystoimintaa eli myös yhteistä harjoittelua ja kouluttautumista tulisi lisätä.
Vaikka viranomaiset ovat pääosin tyytyväisiä vapaaehtoisilta saamaansa tukeen, etenkin laajoihin häiriötilanteisiin tulisi varautua yhdessä aiempaa paremmin. Parannettavaa olisi laajoihin häiriötilanteisiin liittyvissä tukitehtävissä, häiriötilanteisiin liittyvässä tiedonkeruussa ja tiedottamisessa ja yksittäisten kansalaisten pikakouluttamisessa häiriötilanteiden varalle. Moni vapaaehtoisista ja viranomaisista katsoi, että yksittäisten kansalaisten osallistamista tehtäville tulisi suunnitella aiempaa paremmin. Myös yhteistyökäytäntöjä ja yhteistyön välineitä kuten tietojärjestelmiä tulisi kehittää.
Tutustu tutkimukseen:
Miksi palokuntatoiminta hiipuu tai viriää -tutkimus (2017) kartoitti palokunnan toiminnan aloittamista ja lopettamista koskevia syitä ja tarkasteli ilmiötä kolmannen sektorin roolien kautta: miten toiminta kytkeytyy yhdistystoiminnan sosiaaliseen pääomaan, palokuntien kykyyn vastata palvelutuotannon muuttuviin tarpeisiin ja palokuntien rooliin osana pelastustoimea ja erilaisia verkostoja. Tutkimus osoitti, että palokuntien elinvoimaisuus on yhteydessä viranomaisyhteistyön toimivuuteen.
Tutustu tutkimukseen:
Vapaaehtoisten saatavuus ja käytettävyys hälytystehtäviin -tutkimus (2014) kartoitti suomalaisten pelastusalan vapaaehtoisten osallistumismahdollisuuksia hälytystehtäville sekä vapaaehtoisten ja viranomaisten yhteistoimintajärjestelyitä. Tutkimus koostui kyselyaineistojen, asiakirjojen ja viranomaisten tehtävätilastojen analyysistä.
Tutkimus mm. osoitti, että viranomaisten toimialakohtaisissa ohjeissa ja suunnitelmissa oli niukasti kuvauksia yhteistoiminnasta ja viranomaiset käyttivät vapaaehtoisia viranomaisia tukevissa tehtävissä ainoastaan osalla alueista. Kunnat eivät juurikaan olleet hyödyntäneet häiriötilanteissa kolmatta sektoria sopimuspalokuntalaisia lukuun ottamatta. Alihyödyntämisen riski on, että akuutin etsintä- ja pelastusvaiheen jälkeen auttamisketju katkeaa. Jotta vapaaehtoisten tarjoama apu saadaan nykyistä paremmin käyttöön, korostuukin alueellisten ja paikallisten viranomaisten ohjaus.
Tutustu tutkimukseen:
SPEKin tutkimuksiin ja julkaisuihin voit tutustua tarkemmin täällä.